Here I am

Päätin aloittaa tämän blogin, koska en halua lähteä täältä jättämättä mitään merkkiä läheisilleni. Haluan, että ystäväni, perheeni ja kaikki ketä nyt sattuu kiinnostamaan, saavat vastaukseen kysymykseen: miksi?

Toiseksi haluan kirjoittaa tätä myös itselleni. Selkeyttää ajatuksiani. Kertoa viimeisistä päivistä ja tunnelmista. Toteuttaa listan jokaisen kohdan. Olla hetken täällä ja jättää hitaat jäähyväiset kaikelle, mitä rakastan.
En halua kuitenkaan luopua kaikesta vielä, en ole valmis siihen nyt enkä huomenna. Olen päättänyt lähteä, mutta se päivä on vielä edessä.

Minulle tuottaa suurta helpotusta, että voin itse päättää kuinka kauan haluan tätä kestää. Uskon, että juuri se tieto tekee tämän kaiken niin helpoksi ja samalla niin vaikeaksi.
Helpoin osuus on kuoleminen. Vaikeinta on varmasti sanoa lopulliset jäähyväiset ihmisille ja päästää irti tästä kaikesta. Ennen kaikkea tulee olemaan vaikeaa päästää irti unelmista, mutta olen silti valmis tekemään sen.

Koska tästä tilanteesta voidaan mennä mihin suuntaan tahansa, en aio sulkea itseltäni mahdollisuutta jatkaa matkaa, jos siltä sattuu tuntumaan.
Se ei tee minusta heikkoa.