Olen hirvittävän väsynyt. Jokainen sekunti, minuutti ja päivä vie minua lähemmäs määränpäätäni.
Huomasin, että olen alkanut laskea asioista irti. Joskus pieni haikeuden tunne puristaa rintakehää kasaan, kun näen ystävieni pitävän hauskaa ja hän on lähelläni. Kuitenkin tiedän, että he tulevat pärjäämään hienosti eikä minun tarvitse hätäillä.
Minusta on tullut hiljainen ja jonkinlainen rauha on jäänyt kiinni minuun. Se on helpottava tunne.
Lopultakin koen olevani täydellisen sinut itseni kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti