En kai koskaan voisi olla niin onnellinen, kuin olen nyt. Tuntuu hieman ironiselta kirjoittaa tämä tänne, mutta niin se vain on. Vaikka minusta välillä tuntuu, etten saa vastakaikua pieneen ihastumiseeni, se ei haittaa. Tällä hetkellä on tärkeintä, että saan olla jonkun lähellä. Koskettaa häntä ja nauraa hänen kanssaan.
Tänään oli harvinaisen hyvä päivä. Täynnä iloa, naurua, ristiriitaisia tunteita ja jopa haikeutta.
Nämä hetket eivät koskaan tule takaisin.
En ehkä koskaan hymyile niin kauniisti, kuin hymyilin tänään enkä ehkä koskaan tule nauramaan vatsalihaksiani kipeäksi, niin kuin tein tänään.
En aio jäädä murehtimaan, vaan katsoa kohti huomista ja hymyillä. Elää jokainen päivä täysillä.
Loppujen lopuksi en halua katua mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Otan osaa onnellisuutesi puolesta.
VastaaPoista